Everybody wants to love, everybody wants to be loved

Kun ajattelen mitä vuosi 2014 toi minun elämääni, niin tulee mieleen ihmiset. Ihmiset jotka välittää ja rakastaa, mutta myös ihmiset jotka pettää luottamuksen ja vahingoittaa. 

Vuosi 2014 oli mulle aika rankka, menetin ihmisiä elämästäni paljon. Tai välit meni moniin nopeasti ja nykyään olen monien entisten tärkeiden kavereideni kanssa "tuttu-linjalla". 

Mitään suurta en 2014 vuodesta kadu. Tein huonoja valintoja, annoin väärille ihmisille toisia mahdollisuuksia, mutta ellen olisi tehnyt juuri niin kuin tein niin en olisi tässä. 

Koulut meni mun osalta ihan hyvin (kirjoittanut nimimerkki en ole saanut todistusta) mutta päällisin puolin mitä wilmasta huomaa. Paljon paremmin kuin 7-luokalla. 

Eniten olen kummiskin tyytyväinen omaan  itseeni, kuinka olen pysynyt itsenäni tai muuttunut omaan haluttuun suuntaan. Ihmiset ympärillä muuttuu erilaisiksi niin nopeasti, oon niin tyytyväinen että tänä 14-vuotias landella asuva tyttö on aikuistunut/nuortunut haluamaani suuntaan. 

Kiitos kaikille vuodesta 2014 ! 

can we pretend that airplanes in the nice sky are shootings stars ?

Varon askeliani ja meinaan horjahtaa joka askeleella kumoon kävellessäni autolle. Sadevesi on jäätynyt maahan ja feikki uggieni pohjat eivät pysty pidättelemään minua pystyssä. Kaatuan suoraan lätäkköön, on jo muutenkin kiire. Kun vihdoin pääsen autoon, minä tärisen. Kylmyydestäkö ? ..ei

Jännityksestä. Tänään se tapahtuisi vihdoin. 

Menemme moottoritielle, näin edessä pitkän autojonon mutta minun on hyvä olla. Istuinlämmitin on kovimmalla ja radio pauhaa täysiä. Laulan mukana.

Auto ajaa parkkiin tulen ulos, alkaa jännittämään entistä enemmän. Menen shoppailemaan ajan kuluksi. Tunnit vaihtuu minuuteiksi ja kohta olisi sen aika. 

Lähden kävelemään siskoni kanssa kohti toria. Half block, sinne olisi mentävä.

Astun sisään kello on juuri 11. Nainen kyselee ja juttelee kovin tuttavallisesti. Menen hänen osoittaan paikkaan ja tärisen jännityksestä. Sitten kipristää ja kipu pahenee. "Sinulla on yksi tehtävä muista hengittää" muistan naisen sanoneen. Hengitän keskityn vain siihen.

Lopulta kaikki on hyvin. "Se on valmis" kuulen hänen sanoneen. Nousen ylös ja en voi lopettaa hymyilemistä. Se on täydellinen. Sain vihdoin haluamani napakorun.

Olen taas hetken onnellinen.

maailma huutaa hulluttaa mut jos huudat lujempaa, saat äänes kuulumaan ja voimaa päivää seuraavaan.

niin paljon on tapahtunu, niin monet asiat on muuttunut tän ajan mitä en oo teille kirjoitellut. 

en ala tänne latelemaan joka ikistä asiaa mitä on tapahtunut, mutta suurimpia oli HH!- keikka joka oli ihan uskomaton, Levi, jossa vietin joulun sekä kaikki koulun musiikkitapahtumat, joissa lauloin. Huonojakin asioita on talveeni kuulunut, mutta ne pidän visusti pelkästään itseni tietona. 

miten teijän joulu ja talvi ? :-) 

Ei tarvi piilotella arpia, tiedän et oon turvassa sun iholla

voisin alkaa latelemaan syitä miksen ole kirjoitellut mutten tuhlaa omaa aikaani enkä teidän aikaanne. Lyhyesti ei aihetta, ei postausta. 

mun stressitaso on hipoo kattoo, kun koeviikko käynnissä. tuntuu että vaikka kuinka paljon harjottelee ja lukee niin silti kokeissa tulee black out ja suoraa seiska käteen. emmä haluu olla yksin kotona tehden turhaa työtä asian eteen mikä ei mua tulevaisuudessa auta. Mielentilaki on kokoajan sellai ärsyyntyny ja suoraan sanottuna menkkanen. Tää on kohta ohi, onneks. 

Ootan sitä aamuu, ku me lähetää ajaa lentokentälle. Kuulokkeet korvis, musiikki täysillä ja viimiset "näkemiin" viestit. Pystyn tuntee sen tunteen jo nyt. Rakastan sitä tunnetta, matkustamista ja kaikkee mitä siihe kuuluu. Mä tiiän että mulle tulee ikävä kaikkii. Niin se vaa aina menee. 

Let the rain wash away all the pain of yesterday

Heräät aamuyöllä, pää märkänä ja otsa kuumana. Muualla vartalossa väijyy kylmyys. Kurkkua kutittaa, tarvitset vettä. Päähän koskee. Nouset ylös, sinua pyörryttää ja tuntuu kuinka jalat lähtevät alta. Pimeä pelottaa muttet voi laittaa valoja päälle ettei kaikki herää. Menet keittiöön, otat lääkkeen ja hoipertelet takaisin sänkyyn. Et saa unta, uni ei vain tule. 

Tuolta musta on tuntunut viimiset kolme päivää. Sen lisäksi oon kotona yksinäni, vain koira jaloissa jota halailen melkein kyllästymiseen saakka. En jaksa tehdä ruokaa, eikä teekkään mieli syödä. Koko ajan kylmä. Kukaan ei pidä seuraa, kaikki on koulussa. On niin yksinäistä.

Kaipaan koulua, niitä kavereita ja ystäviä mitä ei ole pitkään aikaan tavannut. Jospa pääsisin jo näkemään heitä.

Mitä silmät ei nää, sen sydän ymmärtää.

Kuinka moni teistä on ollut nyt syksyllä kipeä? Mä oon ollu valitettavasti. Kokoaikainen nuha-, yskä-, päänsärky- ja mahataudit on just halunnu mulle tulla. Jokanen tietää miltä kipeenä olo tuntuu. Ensin ajatellen "jes koulusta pois", sitten tuntuu kuin mun pään päältä menis traktori ja samaan aikaan en saa henkee ku yrität yskiä jotai olematonta oliota pois kurkusta, sen jälkeen alkaa kaduttaa kun et kouluun mennyt sillä tietysti kivoimpana päivänä on A. On erikoisohjelmaa B. Ärsyttävin opettaja pois koulusta C. Koulussa olisi ollut älyhyvää ruokaa, jota tarjoillaan about kerran vuodessa. Kipeenä olo on syvältä.

Viimepäivinä oon ollu tosi iloinen ja onnellinen. Syy tähän harvinaiseen ihmeeseen on kun varattiin lomamatka kesälle ja nyt talvelle. Talvella lähetään äitini ja isovanhempieni kanssa Egyptiin ja jouluksi Leville perheen kesken. Kesällä lähden 3 viikoksi parhaan ystäväni kanssa Englantiin ja Ranskaan. Matkailu on se mun juttu. Se kun lentokone irtoaa maasta on jotai niin ihanan tuntuista. Myös kun lentokoneesta astuu ulos ni ihana lämmin ilmavirta tulee päin kasvoja. Mun unelma olis lähtee ajelee maailmalle. Sen mä toteutan, lupaan sen. 

Hyvää viikon alkamista teille kaikille ! 

Olin onnellinen, mitä sä luulit ?

vihaan aamuja, kaikkea mikä littyy aamuun. Herätykset..Valmistautuminen..Myöhästyminen..Ärsyyntyminen.. Aamut ei vaan oo mun juttu. Nyt ku ulkona alkaa olla kylmä ja pikkuhiljaa tekis mieli laittaa toppatakki päälle ni mun vaatepulmat vaan kasvaa.. En mä oo varautunut näin aikasee talvee. Kaipaan jo kesää, sitä lämpöö ja lomaa. Ei ollu ärsyttäviä aamuherätyksiä eikä mitää stressii koulusta. Koulukaan ei oo mun juttu. Yleensä pitkän kesän jälkee sinne kaipailee takasi mut sitte ku se tietty rytmi alkaa ni tekis mieli vaa esittää kipeetä ja jäädä lojumaa sängyn pohjalle. Mut onneks on olemassa valinnaisaineet, ne pelastaa mun päivät. Musiikki, Kotitalous ja Liikunta on mun juttuja. Onneksi.